tiistai 16. tammikuuta 2018

Työkalut järjestykseen

Tämän viikon haasteena oli kerholla työkalunpakin tekeminen. Tavoitteena oli toimiva pakki!
Liikkeelle lähdettiin pahviin leikatuista palasista. Johanna oli Silhuette -leikkurilla tehnyt etukäteen meille osat (Pinterestistä löytyneet ohjeet).
 Palat taiteltiin pieniä katkoviivoja  myöden
 Liimaa tarvittiin kasaamiseen
 Ja tässä malli, jonka Johanna oli tehnyt meille:
Illan aikana syntyi eri värisiä pakkeja:

 Pikkuiset naulat pitävät noita "saranoita" kiinni - tässä näkyy, että sisäpuolelle laitettiin naulan juureen pieni helmi "mutteriksi" ja siihen liimaa - kun oli kuivunut, sivuleikkurilla naulan katkaisu.
 Jonkun keijun pakki on tietysti  p i n k k i  - ja kukkia  tietysti ... ja sydän pitää kahvaa kiinni ;)
 Punainen pakki:
 Vaalenasininen unelma:
 Tummasininen:
 Vihreä tässä:
 Metallin hohtoa tulollaan:

Olipa mukana ilta - ja mikä merkillisintä, melkein kaikki tuli valmiiksi asti!
 Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty (tunnettu suomalainen nukkekotiharrastajasananlasku).

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Iloisina voitosta - ja uudet haasteet edessäpäin

Kyllä oli kerholaisilla messevä fiilis, kun saimme tietää, että Elvina Cafen Hiirten "Sadut herää eloon" - jouluikkuna oli äänestetty kauneimmaksi.  Maanantaina aloitimme innokkaina kevään ohjelman ja teimme TYÖKALUJA.
Syntyi lapoita, tarveaineet olivat sangen yksinkertaiset: tuikkukynttilän kuori, grillitikku, liimaa.
 Syntyi myös pensseliä, kuokkaa ja rapsutinta:


Ja lopussa kiitos kaikille ikkunaa äänestäneille vielä kerran!




sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 24

















-Hihhei! Naureskelivat hiireveljekset Antti ja Olli, -Tänään koristellaan joulukuusi! He hihkuivat innoissaan ja kirmailivat ympäri huonetta.
-Vartokaapas vielä vähän, toppuutteli Vaari, -Kohta isä tuo kuusen metsästä, mutta sitä ennen voisimme lukaista pienen sadun.
-Joo! lapset huusivat yhteen ääneen ja kiiruhtivat omille tutuille paikoilleen kuuntelemaan Vaarin satua.
- Nyt luetaan kunnon joulutarina, onhan sentään jouluaatto! lupasi Vaari.
- Tämä joulutarina kertoo muumeista, jotka nukkuvat talviunta, mutta heräävät kesken kaiken ja saavat kokea ensimmäisen joulunsa, selitti Vaari.
-Ai samoin, kuin pikku Niilo kokee nyt ensimmäisen joulunsa, kysyi Pirkko ja rutisti pikkuveljensä tiukemmin syliinsä.
-Niin juuri, sanoi Vaari ja aloitti Tove Janssonin sadun Kuusi.
- ... Kun joulu oli tulossa, Muumilaaksossakin koristellaan kuusi. Kuinkas sitten kävikään…
”He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.
He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.
Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät, lepyttääkseen  talven käsittämättömiä voimia.
Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.
– Katso meidän kuustamme! Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä… Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.
– Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?”
(Kokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila Järvinen.)

Vaari luki hiirilapsille koko sadun ja hiirilapset kuuntelivat hiirenhiljaa, kunnes isä saapui hyväntuoksuisen joulukuusen kanssa kotiin.
-Kuka haluaa koristella kuusen? kuului isän kysymys.
Ei tarvinnut kauaa odotella, kun hiirilapset kirmasivat koristelaatikon luo ja pukivat kuusen hienoon juhla-asuun. Sen jälkeen he tanssivat riemuissaan kuusen ympärillä ja laulelivat iloisesti joululauluja.




Hyvää joulua kaikille!

Toivottavat Raunistulan hiiret ja nukkekotiväki!



lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 23





































- Ihan kuin olisi taikayö! Antti sanoi ja tuijotti ulos taivaan kirkkaita tähtiä.


- Lukisitko Vaari meille jonkin taikasadun? hän kysyi.

Vaari pohti hetken aikaa ja meni kirjahyllyn luo. Hän etsi ensin alahyllyltä ja sitten ylemmältä hyllyltä, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Sitten hän kurotti ylimmälle hyllylle ja sieltä vihdoin hän löysi etsimänsä satukirjan.

Satukirja oli paksu ja painava. Kirjan nimi oli Tuhannen ja yhden yön tarinoita.


-Miksi tuon kirjan nimi on Tuhannen ja yhden yön tarinoita? Olli kysyi.

Vaari aukaisi kirjan ja kertoi hiirilapsille, että satukokoelma oli vanha itämainen satukokoelma, joka oli peräisin 900 luvulta ja sisälsi todellakin paljon satuja, joita eräs prinsessa kertoi kuninkaalle joka yö tuhannen ja yhden yön ajan välttyäkseen teloitukselta.

-Yksi näistä saduista kertoo taikalampusta, jonka Aladdin sai haltuunsa. Taikalampussa asustaa henki, joka toteuttaa kaikki lampun omistajan toiveet. Haluatteko kuulla tarinan? Vaari kysyi.

-Kyllä! innostui Antti ja otti hyvän kuunteluasennon tyynyn päällä.

Ja sitten Vaari aloitti lukemaan Aladdinista ja taikalampusta.

http://prinsessat.disney.fi/jasminen-tarina






perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 22
















Vaari otti hyvän asennon nojatuolissaan ja katseli takassa loimuavaa tulta. Hetken aikaa oli ihan hiljaista, kuului vain tulessa palavien puiden vaimea rätinä. Sitten Vaari suoristautui ja sanoi hiirilapsille:
-Nyt on teidän vuoronne kertoa mikä on lempisatuhahmonne. Annetaanpa isosiskon aloittaa.
Vaari kääntyi Olgan puoleen ja kysyi: -Kerropas Olga, mikä onkaan mielestäsi paras satuhahmo.
-No en mä nyt tiiä... aloitti Olga hieman vastahakoisesti.
-Kerrohan vaan! patisti Vaari lempeästi.
-No ehkä se on Nalle Puh, Olga sanoi niin hiljaisella äänellä, että sitä tuskin kuuli.
-Mutta sehän on vauvojen juttu! Petteri ilkkui.
Vaari katsahti varoittavasti Petteriä ja sanoi Olgalle rauhoittavasti, -Se on oikein hyvä satuhahmo.
-Tiesittekö että Englantilainen kirjailija A.A.Milne kirjoitti Nalle Puh tarinat pojallensa Christopher Robininille, joka kirjoissakin esiintyy. (Suomeksi saduissa Risto Reipas) Tarinoissa seikkailevat Christopherin omat lelueläimet Nalle Puh, Nasu, Ihaa, Tiikeri, Kengu ja Ruu. Näiden lisäksi Kani ja Pöllö ovat kirjailijan keksimät hahmot ja ovat oikeita eläimiä, kun muut ovat pehmoleluja. Eräässä sadussa Kani toteaa Pöllölle, että vain heillä kahdella on aivot ja "muiden päissä on purua."
-Miksi päissä on purua? Petteri kysyi.
-Niin, ennen vanhaan lelut täytettiin sahanpuruilla. Nykyään lelut täytetään vanulla, Vaari selitti.
-Tiedättekös muuten missä Nalle Puh kumppaneineen asuu? Vaari kysyi.
-Minä tiedän! hihkaisi Olga, -Puolen hehtaarin metsässä!
-Kyllä vain! No niin, aloitetaanpas Nalle Puhin tarina. Tämä tarina kertoo siitä, kun Nalle Puh jäi kiinni kaninkoloon...
-Kaninkolot ovat vaarallisia paikkoja! Petteri keskeytti.
-Miten niin? Pirkko kysyi.
-No kun niihin jää jumiin. Liisakin putosi kaninkoloon! Petteri selitti.
-Kuka Liisa? Pirkko kysyi uteliaana.
-No se Liisa, joka joutui Ihmemaahan sieltä kaninkolosta! Petteri selitti tietäväisenä.
-Siinäpä on toinen erinomainen satu! huudahti Vaari ja jatkoi,  -Me voimmekin lukea tänään kaksi satua, joissa molemmissa käydään kaninkolossa!

pätkiä luentasarjasta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/19/nalle-puh
http://iltasatu.org/satu/liisa-ihmemaassa/


torstai 21. joulukuuta 2017

Ikkunahiiret kiittävät

Kiitämme kaikkia Elvina Cafen jouluista ikkunaa äänestäneitä. Satuteemamme todellakin herätti ja houkutti turkulaiset ja kauempanakin olevat satujen ystävät antamaan äänessä perinteiselle joulun teemalle.
Kiitollisina ja iloisina voitosta ovat mm
                                                            Prinsessa ja herne
                                                       Nalle Puh
                                                 Frozen Elsa
Nils Holgerson
KIITOS!

Joulukalenteri luukku 21


Vaari ja hiirilapset asettuivat takan ääreen satutuokiota varten.
-Minun lempisatuni on Prinsessa ja herne. Voidaanko lukea se? kysyi pikku Siiri.
-Minä aion laittaa ensi yöksi herneen patjan alle, niin tiedän olenko minä oikea prinsessa, Siiri jatkoi samaan hengenvetoon vakavana.
Vaaria vähän hymyilytti, mutta hän vakavoitui nopeasti ja kaivoi satukirjan esiin.
-Luetaan satu todellisesta prinsessasta. Tämä on taas tanskalaisen satukirjailijan H.C. Andersenin satu.
-Olipa kerran prinsessa...